Yleisluonteiset kirjoitukset
Mieheksi ja naiseksi26/03 2026 18:06
MIEHEKSI JA NAISEKSI
HÄN HEIDÄT LOI
JOHDANTO
“Minun Jumalani ei ole tuomion Jumala.” “Minun kristilliset arvoni
merkitsevät rakkautta ja suvaitsevaisuutta, ei homosuhteessa elävien
tuomitsemista.” “Minun Jumalani ei kertonut rakkaudella olevan ehto-
ja.” “Minun Raamatussani ei tuomita homoseksuaaleja.” Taannoinen kes-
kustelu parisuhdelaista kirvoitti tällaisia uskontunnustuksia niin Edus-
kunnan istuntosalissa kuin lehtien sivuilla.
Aikamme ihminen on perin juurin individualisti. Hän pidättää itsellään
oikeuden linjata oikean ja väärän rajan. Hän haluaa myös itse määritellä,
millainen Jumala on. Jumalan Sana saa silloin väistyä, kun ihmisen oma
sisäinen valo puhuu. Jos Raamattu ei joltakin osin mahdu oman ajattelun
raameihin, sellaiset kohdat joutavat leikattaviksi pois.
Kirkon sisällä syntyneen homoseksuaalisia suhteita puoltavan Yhteys-
liikkeen keulakuvaksi noussut Raija Sollamo myönsi eduskunnassa
SETA:n järjestämässä seminaarissa, että Raamatusta ei löydy yhtään
kohtaa, jossa osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuo-
dolle. Itse asiassa Raamatun etiikka juuri tässä kysymyksessä on vastus-
tamattoman selkeä. Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan
luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana, ei pelkästään Vanhassa
testamentissa, vaan vielä voimakkaammin Uudessa testamentissa. Yhte-
ysliikkeen piirissä ei kuitenkaan katsota Raamatun ohjeiden enää sovel-
tuvan tähän aikaan.
Eikö kristillisyydessä olekaan keskeisintä rakkaus ilman ehtoja? On
varmasti, mutta Jumalan ääretön rakkaus ei ole ristiriidassa hänen aset-
tamansa elämänjärjestyksen kanssa. Päinvastoin, siksi me armoa tarvit-
semmekin, että olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan.
Minäkin olisin vuosien varrella saksinut Raamatustani pois monta
kohtaa, jos minut olisi valtuutettu rakentamaan oman oikeustajuni mu-
kainen kuva Jumalasta. Olen havainnut, että tämä kertoo vain siitä, miten
rajoittunut ja vääristynyt oma ymmärrykseni on. Jumalan sanan ohjauk-
seen taipunut ihminen hämmästyy aina uudestaan, miten juuri vaikeasti
ymmärrettävät Raamatun opetukset sisältävät Jumalan syviä viisauksia.
Omatekoinen “jumala” on kiva kapistus siihen asti, kun ihminen alkaa
4
toden teolla tarvita Jumalaa. Hädän päivänä itse tehdystä jumalasta ei
ole apua. Minulle Raamattu tuli kalliiksi aarteeksi sinä päivänä, kun
säikähdin syntisyyttäni ja tajusin olevani syöksykierteessä kohti kado-
tusta oman uskonnollisuuteni turvin. Ymmärsin, että jos Jumala on, Hän
itse ilmoittaa itsensä ja tahtonsa valitsemallaan tavalla. Jos en voi luottaa
Raamattuun elävän Jumalan sanana, en voi olla varma syntieni sovituk-
sesta ja pelastumisestani. Kuinka voisin uskoa Raamatun ihanimman
viestin Jeesuksen sovituskuolemasta ja historiallisesta ylösnousemukses-
ta, jos luulen Raamatun olevan täynnä ajallemme sopimatonta sanomaa?
Ja mihin ylipäänsä tarvitsisin ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Herraa, jos
Jumala ei ole tuomion Jumala, joka pyhyydessään ei hyväksy syntiä?
“Minun jumalastani” on tullut tämän ajan epäjumala. Miten toisenlai-
nen onkaan Jumala, jota Jeesus opetti rukoilemaan: “Isä meidän, joka
olet taivaissa!” Ei ole sattumaa, että Häntä rukoillaan me-muodossa.
Jumala on koko seurakunnan - meidän Jumalamme. Hän ei ole minun
mielikuvitukseni, ylivertaisen oikeustajuni ja toiveitteni jumala, vaan
elävä, ainoa, kaikkivaltias Jumala, joka on taivaassa.
5
1. VAIKUTUKSET YHTEISKUNNASSA
ARVOJEN MUUTOS HEIJASTUU LAINSÄÄDÄNTÖÖN
Elämme historian vaihetta, jossa kristillisen kulttuurin vaikutus yhteis-
kuntaan on ohenemassa. Yhteiskunnan moniarvoistuessa joudumme kiih-
tyvästi tilanteisiin, joissa samanlaisilta kuulostavat tavoitteet tarkoitta-
vatkin toistensa vastakohtia. Se, mitä joku kutsuu tasa-arvoksi, on toisen
mielestä syntiä. Se, mitä joku pitää rakkautena, näyttää toisen mielestä
suvaitsemattomuudelta.
Suunta haastaa kristityt pohtimaan, mihin he perustavat omat eettiset
kannanottonsa ja miten he niitä perustelevat. Mikä asema Raamatulla,
Jumalan erityisellä ilmoituksella, on muodostettaessa yhteiskunnallisia
kannanottoja tai etsittäessä oikean ja väärän rajoja?
Kaikki eettiset valinnat perustuvat joidenkin arvojen ja maailmankat-
somusten varaan. Mikään linjavalinta ei ole eettisesti neutraali. Olemme
useissa ihmisyyttä ja perhettä koskevissa kysymyksissä tienhaarassa, jossa
joudumme valitsemaan joko kristillisen arvoperustan tai sen torjuvan
trendin.
Mitä kauemmas yhteiskunta irrottautuu kristillisestä etiikasta, sitä suu-
remmaksi nousee tarve tarkistaa luonnollisen moraalilain päätelmiä erityi-
sen ilmoituksen, Jumalan sanan valossa. Ihminen on syntiinlankeemuksen
seurauksena moraalisesti turmeltunut, minkä vuoksi hän on taipuva vääntä-
mään luonnollisen moraalilain ajamaan omia itsekkäitä etujaan.
Oikeusministeriö asetti joulukuussa 1997 työryhmän selvittämään “sa-
maa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään liittyvien epäkoh-
tien poistamiseksi tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet”. Mietintö val-
mistui toukokuussa 1999. Siinä ehdotettiin, että samaa sukupuolta ole-
ville annettaisiin mahdollisuus virallistaa parisuhteensa. Hallitus teki
asiasta mietinnön pohjalta lakiesityksen joulukuussa 2000. Laki virallis-
tetusta parisuhteesta hyväksyttiin eduskunnassa 28.9.2001 äänin 99 puo-
lesta, 84 vastaan. Televisiokamerat ja lehdistö olivat paikalla ja kansa sai
seurata, kun maaliskuussa 2002 ensimmäiset homoparit virallistivat suh-
teitaan maistraateissa. Uusi lainsäädäntö toi virallistetuille homopareille
soveltuvin osin samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviopareille.
6
Homoliittojen hyväksyntä merkitsi tosiasiassa syvällisempää arvomuu-
tosta kuin silloin haluttiin tunnustaa. Kun samaa sukupuolta olevien
parisuhteet rinnastettiin avioliittoon, avattiin kehitys, jota on vaikea
pysäyttää. Parisuhdelain käsittelyn aikana kirkolle ja seurauksista huo-
lestuneille kristityille vakuutettiin, että kirkko saa pitää omat arvonsa ja
näkemyksensä homoseksuaalisuudesta. Pian lain hyväksymisen jälkeen
kirkkoa ryhdyttiin varoittamaan homoliittoon aikovien työntekijöittensä
syrjimisestä perusoikeuksiin vedoten.
Useat kansanedustajat hyväksyivät homoliiton sillä ehdolla, että uusi
perhemuoto ei koskisi lapsia. Kuitenkin hallitus edellytti samanaikaisel-
la ponnella homoparien adoptio-oikeuden lainsäädännön valmistelua.
Hallitus ryhtyi valmistelemaan myös esityksiä lesboparien hedelmöitys-
hoidoista. Parisuhteen rekisteröimismahdollisuus oli homoseksuaalien
asiaa ajavien välitavoite.
AVIOLIITON OLEMUS
Perheen perusteiden muutos ei ole yhteiskunnallisesti vähäpätöinen ky-
symys. Muutos ei kosketa vain muutamaa pariskuntaa, vaan syvästi koko
yhteiskuntaa. On itse asiassa vaikea keksiä yhteiskunnallista pyrkimystä,
joka yhtä voimakkaasti osuisi yhteiskunnan perustusten ytimeen kuin
samaa sukupuolta olevien liitto. Sen vuoksi lainsäädännön uudistus he-
rätti poikkeuksellisen voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.
Avioliitto on ihmiskunnan historian vanhin sopimus. Se on edelleen
yhteiskunnan merkittävin oikeudellinen sopimus. Avioliitto on olemuk-
seltaan ja luomisjärjestyksen mukaan aikuisen miehen ja aikuisen naisen
välinen liitto. Heteroseksuaalinen aviosuhde sisältää sukupuolisuuden
rikkauden ja ytimen: miehen ja naisen erilaisuudesta nousevan jännit-
teen sekä periaatteellisen mahdollisuuden yhteisiin lapsiin. Homoseksu-
aalisesta suhteesta sekä muista seksuaalisista poikkeavuuksista nämä
puuttuvat.
Avioliitolla tulee olla sen ainutlaatuisten tehtävien vuoksi yhteiskun-
nassa erityisasema. Valitettavasti piispainkokous ei omaa lausuntoa an-
tanut. Kirkkohallituksen lakiesityksestä antamassa kannanotossa todet-
tiin: “Kirkkohallituksen mielestä avioliiton asettaminen suosituimmuus-
7
asemaan tukee tasapainoista elämää ja yhteisöllistä kokonaisetua. Mie-
hen ja naisen välinen avioliitto on seksuaalisuhteen perusmalli ja valta-
uoma, ja sen varassa yhteiskunnan jatkuvuus on mahdollista. Avioliit-
toon perustuva perhe on sellainen ihmissukua kannatteleva perusinsti-
tuutio, jonka tukeminen on kokonaisedun kannalta tarpeellista ja hyödyl-
listä.” Lakiesityksen filosofinen lähtökohta oli aivan toinen. Siinä näh-
tiin epäkohtana, että “samaa sukupuolta olevien kumppaneiden muodos-
tamat parit jäävät täysin avioliittoa ja aviopuolisoita koskevan sääntelyn
ulkopuolelle”.
Kirkkohallituksen lausunnossa korostettiin, että yhteistalouksien ase-
maa säätelevää lainsäädäntöä ei tule kehitellä erityisen seksuaalisen
poikkeavuuden pohjalta. Jos haluttaisiin selkeyttää esimerkiksi mahdol-
liseen yhteiselämän päättymiseen liittyviä ongelmia, lainsäädännön tulisi
koskea myös sisarusten tai ystävysten muodostamia yhteistalouksia.
Näissä tapauksissa yhteisasumisen perustana ei olisi seksuaalisuhde.
PERHEARVOJEN MURROS
Avioliittoa ja perhettä koskeva lainsäädäntö ei ole koskaan arvoneutraa-
lia. Se on vahvasti sidoksissa niihin yhteiskunnallisiin arvoihin, joiden
pohjalle yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Emme esimerkiksi hyväksy
moniavioisuutta, lähisukulaisten avioliittoja tai lapsiavioliittoja - arvo-
jemme vuoksi.
Perhe (äiti ja isä) on yhteiskuntamme tärkein yksikkö, ja avioliitto on
lähtökohtaisesti turvallisin malli perheen yhteiseloon. Perheiden hyvin-
vointi määrittää yhteiskunnan hyvinvoinnin. Perheiden onnellisuuteen liit-
tyy myös aikuisten vastuullinen seksuaalisuus. Länsimainen yhteiskunta
on käynyt läpi suuren seksuaalieettisen murroksen viimeisten vuosikym-
menten aikana. Seksuaalinen vapaus on osaltaan laskenut parisuhteeseen
sitoutumista, mistä erityisesti lapset ovat joutuneet kärsimään.
Avioliiton lainsäädäntöä ei ole tarkoitettu tunteen sinetiksi ja rakkau-
den vakuudeksi, vaan yhteiskunnan jatkuvuuden turvaajaksi. Avioliitto
on perheen tukiverkko, jonka tehtävä on ennen muuta taata lapsille pysyvä
henkinen koti ja kestävät ihmissuhteet. Perheiden kriisit ovat toki käy-
tännössä jo heikentäneet avioliittoinstituutiota yhteiskuntamme perusta-
8
na. Perheiden hyvinvointia ei kuitenkaan korjata heikentämällä edelleen
avioliiton asemaa.
Perhekäsityksen muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta ole-
via pareja merkitsee irtautumista avioliiton perhekäsityksen kristillisistä
juurista, siitä perustasta, joka luetaan kirkollisen vihkimisen yhteydessä:
“Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vai-
moonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” Tälle perustalle on mahdotonta
sovittaa kahden miehen tai kahden naisen keskinäistä suhdetta.
Muista pohjoismaista löytyy jo useiden vuosien ajalta kokemuksia samaa
sukupuolta olevien virallistetun suhteen vaikutuksesta yhteiskuntaan.
Homosuhteista puhuttaessa on otettu käyttöön avioliiton terminologia,
kuten häät, vihkiminen tai aviopuoliso. Perhekäsityksen muutos näkyy
koulujen perhekasvatuksessa, jossa opetetaan, että täysi-ikäisenä voi
mennä naimisiin eri tai samaa sukupuolta olevien kanssa. Homopareja
on siunattu kirkoissa. Tanskassa ja Ruotsissa puuhataan jo lainsäädän-
nön ja ohjeistuksen laajennusta homoparien adoptio-oikeuteen, lapsetto-
muushoitoihin ja kirkolliseen vihkimiseen.
Pidän täysin mahdollisena, että homoseksuaalisuus voi lisääntyä, kun
sitä lainsäädännön tasolla suositaan heteroseksuaalisen aviosuhteen rin-
nalla. On erikoista väittää, ettei ympäröivällä kulttuurilla ole mitään
vaikutusta homoseksuaalisuuden esiintyvyyteen. Esimerkiksi klassisen
ajan kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa pederastia eli poikarakkaus
ja homoseksuaalisuus olivat yleinen ilmiö. Miesten homoseksuaalisuus
hyväksyttiin yleisesti ja sitä myös esiintyi paljon. Toki homoseksuaali-
suutta esiintyy niissäkin kulttuureissa, joissa siihen suhtaudutaan torju-
vasti. Silti on perusteetonta väittää, että sen esiintyvyys olisi vakio kult-
tuurista riippumatta.
LASTEN JA NUORTEN ASENNEKASVATUS
Samaa sukupuolta olevien parisuhteen rinnastaminen avioliittoon tuo uusia
haasteita lasten kasvattamiseen. Koulujen perhekasvatuksen ja median
välityksellä lapsille annetaan viesti monimuotoisesta seksuaalisuudesta.
Homoseksuaalisuus normalisoidaan. Homohäitä televisiosta seuratessaan
pienikin lapsi oivaltaa, että aikuisena on mahdollista mennä naimisiin eri
tai samaa sukupuolta olevien kanssa.
9
Tämä voi lisätä etenkin varhaisnuorten hämmennystä, joiden seksuaa-
li-identiteetti on usein vielä epävarma, mutta seksikokeilut alkavat kui-
tenkin varhain. Vuonna 1991 yli 34 000 koululaisella tehty tutkimus
kertoi, että 12-vuotiaista 25,9 % oli epävarma seksuaalisesta identiteetis-
tään. 18-vuotiaista epävarmoja oli enää viisi prosenttia. Tässä iässä vain
joka sadas kuvasi itsensä homoseksuaalina tai biseksuaalina. Valtaosa
aiemmin seksuaali-identiteetiltään epävarmoista kehittyi heteroseksuaa-
leiksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuorella on homoseksuaalisia
kokemuksia, sitä vaikeampaa tutkimusten mukaan tästä taipumuksesta
on myöhemmin päästä eroon.
Varhaisnuorten ja nuorten saaman seksuaalikasvatuksen taso on tällä
hetkellä luvattoman heikkoa. Niin mediasta kuin koulusta saadun valis-
tuksen sisällöstä puuttuvat avioliiton, uskollisuuden ja sitoutumisen arvot.
Seksuaalisen vastuun käsite rajoittuu kondomin käytön muistamiseen. Eräs
koululaisille tarkoitettava opas tiivistää sanoman: “Ei tarvitse olla rakas-
tunut harrastaakseen seksiä. Seksistä voi iloita ilman sen kummempia si-
toumuksia. Kuuma romanssi voi syntyä, huipentua ja loppua puolessa
tunnissa.” (Kumisutra) Seksuaaliarvojen romahdus on aiheuttanut nuorille
paineen varhaisiin seksikokemuksiin, joilla mitataan omaa normaaliutta.
Nykyisen arvoköyhän, pinnallisen ja seksikokeiluihin yllyttävän seksu-
aalivalistuksen yhdistyminen homosuhteiden yleiseen hyväksyttynä esittä-
miseen on erityisen vaarallinen yhdistelmä. Jos pinnalliseen seksuaaliseen
arvopohjaan yhdistetään viesti siitä, että yhteiskunnan kannalta on yhtä
toivottavaa avioitua myöhemmin joko omaa tai toista sukupuolta olevan
kanssa, tällä rohkaistaan selvästi myös varhaisiin homoseksuaalisiin ko-
keiluihin. Tämä avaa väylän myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jossa
aikuisten miesten on helpompi saada seksikontakteja alaikäisiin poikiin.
HOMOSEKSUAALISUUS SYNNYNNÄISTÄ?
Usein homoseksuaalien “oikeuksia” puolustavat tahot kysyvät, mitä
väliä yhteiskunnan arvomuutoksella on. Vaikka homoliitot uhkaisi-
vatkin avioliittoja, mitä pahaa siitä voi seurata? Mitä pahaa voi olla
10
siitä, että toteuttaa homoseksuaalisuuttaan?
Perimmiltään on kysymys siitä, onko homoseksuaalisuus neutraali
olotila vai negatiivinen kehityshäiriö ihmisen itsensä kannalta. Jos ky-
seessä on jälkimmäinen vaihtoehto, homoseksuaalien “oikeuksien“ puo-
lustaminen vahingoittaa näitä ihmisiä edelleen. Tämän lisäksi homosek-
suaalien oikeuksien ajaminen edistää yhteiskunnan arvomurrosta, mikä
ei ainakaan tue ihmisten kasvua tasapainoiseen aviosuhteeseen.
Virallistettua homosuhdetta perusteltiin sillä, että homoseksuaalisuus
olisi synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus. Eräs homoliittojen puo-
lesta puhunut kansanedustaja jopa esitti, että meissä kaikissa asuisi sek-
suaalisen suuntautumisen kaksi puolta, joista toinen on enemmän tai
vähemmän esillä.
Lääketieteellisissä tutkimuksissa ei ole saatu mitään todisteita väitteil-
le, että homoseksuaalisuus olisi geneettistä, periytyvää tai synnynnäistä.
Puheet homoseksuaaligeenien löytymisestä ovat osoittautuneet poikkeuk-
setta vääriksi. Toisaalta on totta, että homoseksuaaliksi harvoin tietoises-
ti ryhdytään. Seksuaalisesti poikkeava tunne-elämä on harvoin tahalli-
nen, ihmisen itsensä valitsema tai aiheuttama tila. Sen taustalta voidaan
löytää niin varhaislapsuuden kuin murrosiän psykoseksuaaliseen kehi-
tykseen liittyviä häiriöitä. Esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytettyjen
lasten riski kehittyä homoseksuaaliksi on muita suurempi.
Homoseksuaalinen taipumus ei ole sinänsä mielenterveysongelmaan
tai fyysiseen sairauteen verrattava ominaisuus. Sen sijaan tieteellinen
todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus
on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Ne, jotka väittävät homouden ole-
van luonnollinen, “terve” seksuaalisuuden variaatio, mitätöivät perhetaus-
tatutkimusten todistusarvon poliittisista syistä. Homoaktivistien painostuk-
sen ansiosta poliittiset tavoitteet ovat syrjäyttäneet tieteelliset faktat.
Seksuaalisen orientaation muutos on myös mahdollinen. Huomattava
osa lesboista on elänyt aiemmin heteroseksuaalisissa suhteissa. Lesboak-
tivisti Paula Kuosmanen on todennut artikkelissaan “Lesboäidit ja
lapset=lesboperhe?”: “Suomessa tyypillisin lesboperhemuoto on uusper-
he, jossa lasten biologinen äiti on hankkinut lapsensa perinteisessä he-
teroliitossa ja vasta myöhemmin perustanut uusperheen toisen lesbon
kanssa.” Jos taipumus voi muuttua heteroseksuaalisuudesta homoseksu-
11
aalisuuteen, miksei se voisi muuttua toiseenkin suuntaan? Seksuaalisen
identiteetin eheytyminen kohti normaalia heteroseksuaalista tunne-elä-
mää on mahdollista, jos ihminen on itse motivoitunut ja halukas hoitoon.
Seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa ajava yhdistys SETA ei edus-
ta kaikkia homoseksuaalisesti tuntevia ihmisiä, sillä eräät homoseksuaa-
lit kokevat sen ideologian kovin vieraaksi itselleen. Monet homoseksu-
aalit henkilöt ovat saaneet elämäänsä tukea ja rohkaisua sielunhoidossa
ja terapiassa tapahtuneen seksuaalisen identiteetin eheytymisen kautta.
HOMOSEKSUAALIN OIKEUS RAKASTAA?
Eikö homoseksuaalilla ihmisellä ole oikeutta rakkauteen? Emmekö luota
homoseksuaalien kykyyn rakastaa? Aivan varmasti homot pystyvät ra-
kastamaan siinä missä heterotkin. Lähimmäisenrakkauden tulisi kuulua
kaikkiin ihmissuhteisiimme niin eri kuin samaa sukupuolta olevien kes-
ken. Mies voi rakastaa miestä ja nainen naista.
Homosuhteessa tai avioliitossa ei ole kysymys pelkästä lähimmäisen-
rakkaudesta vaan myös seksisuhteesta. Terveessä ihmisyydessä seksi ei
kuulu mihin tahansa ihmissuhteeseen. Rakkaus ei tarkoita samaa kuin
rakastuminen. Eroottisen rakastumisen olemukseen kuuluu, että ihminen
seksualisoi sen, mikä on omalle identiteetille vierasta, “toista kuin minä”.
Homoseksuaalisten ihmisten kehityksessä voidaan usein jo varhaisesta
vaiheesta lähtien nähdä vierautta omalle sukupuolelle, jolloin ihminen
etsii oman sukupuolensa vieraalta tuntuvaa mysteeriä toisesta samaa
sukupuolta olevasta henkilöstä.
YKSILÖN VAPAUS VASTAAN YHTEISKUNTA
Kun homopareja kuitenkin esiintyy, eikö lainsäädännön tulisi mukautua
uusiin ilmiöihin? Keskusteluissa jotkut homoliiton puoltajat vetosivat
siihen, ettei eduskunnasta käsin voida päättää, millaisia perheitä arjessa
syntyy. Väitetään, että homoliitto on jokaisen yksityisasia ja samalla
homoliitoille halutaan lain tukea.
Myös omasta mielestäni lainsäädännön ei tule liiaksi tunkeutua ihmis-
ten yksityiselämään. Lainsäädännön merkittävä tehtävä on kuitenkin ohjata
12
yhteiskunnan elämää sellaiseen suuntaan, jota pidetään oikeana ja hyvä-
nä. Nuorten varhaisista seksi- ja avosuhteistakaan ei ole tehty sitä joh-
topäätöstä, että avioliitto avattaisiin alaikäisille. Rinnakkaisten suhteiden
aikana ei pidetä tarkoituksenmukaisena sallia moniavioisuutta.
Avioliitto tai siihen rinnastettava virallistettu parisuhde ovat julkisia,
koko yhteiskuntaa koskettavia instituutioita. Virallistetun parisuhteen
lainsäädäntöä haluttiin juuri siksi, että homosuhteet eivät jäisi pelkiksi
yksityisasioiksi, vaan saisivat julkisen ja oikeudellisen sopimuksen myö-
tä myös yhteiskunnallista hyväksyntää. Helsingin Sanomissa julkaistus-
sa artikkelissa homoaktivisti Ulf Månsson tiivisti ajatuksen: “Parisuh-
teen virallistaminen merkitsee paljon muutakin kuin taloudellista sitou-
tumista. Ennen kaikkea se merkitsee yhteiskunnallista hyväksymistä ja
asennemuokkausta.” Parisuhdelain tavoitteena on vaikuttaa yhteiskun-
nan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettai-
siin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa sek-
suaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet
ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys.
HETEROGEENINEN HOMOKULTTUURI
Seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa ajava yhdistys SETA edustaa
homoseksuaalien lisäksi laajaa kirjoa muitakin seksuaalisia poikkeavuuk-
sia, esimerkiksi biseksuaaleja. On huomattava, että homokulttuuri on osa
seksuaalisen poikkeavuuden kokonaisuutta ja myös itsessään moninainen.
Homoseksuaalisuuden harjoittamisessa on erotettavissa kaksi päälin-
jaa: irtosuhteet homoyhteisössä ja pysyvä parisuhde. Irto- ja avosuhteet
laillistettiin rikoslain muutoksilla vuonna 1971 ja parisuhteen rekisteröi-
minen maaliskuussa 2002. Homoyhteisön yleisimpänä mallina vaikutta-
vat irtosuhteet ja vaihtuvat parisuhteet. Tämän voi väittää olevan seura-
usta pitkään länsimaisessa kulttuurissa homoihin kohdistuneesta syrjin-
nästä. Itse näen kuitenkin, että tämä osoittaa jotain myös homoseksuaa-
listen ihmisten rikkinäisyydestä. Rikkinäisyyttä ei välttämättä itse huo-
maa tai sitä ei halua tunnustaa ja tämä pätee kaikkiin ihmisiin. Esimer-
kiksi syrjähyppyjä harrastavat tai työnarkomaanit eivät useinkaan tun-
nusta välittömiä tarpeitaan tyydyttäessään tekevänsä väärin itseä ja muita
13
kohtaan, ainakaan nykyisten arvojen vallitessa.
Heteroita koskien irto- ja avosuhteet ilmentävät pelkoa sitoutumista ja
vastuunottoa kohtaan. Homosuhteiden rekisteröimistä on ajettu parisuh-
teen pysyvyydellä: olisi parempi kannustaa homoja sitoutumaan. Hyvää
päämäärää ajetaan väärässä asiassa. Sitoutuminen on tärkeä asia inhimil-
lisessä elämässä, mutta homoseksuaalisuuden harjoittaminen myös py-
syvässä parisuhteessa on vahingollista oman itsensä, kumppanin ja ehkä
myös muiden läheisten ihmisten kannalta.
HOMOLIITOT IHMISOIKEUSKYSYMYS?
Homoliittojen virallistaminen on arvokysymys, ei ihmisoikeuskysymys.
Ihmisoikeusnäkökulma edellyttää, että jokaista ihmistä kohdellaan
samanarvoisena kansalaisena riippumatta seksuaalisesta suuntautumi-
sesta. Ihmisoikeusnäkökulma ei edellytä samaa sukupuolta olevien avio-
liittoja. Perusoikeuksissamme aivan oikein kielletään ihmisten syrjimi-
nen muun muassa seksuaalisen taipumuksen vuoksi, mutta tämä ei edel-
lytä poikkeavien suhteiden nostamista avioliiton asemaan. Perustuslais-
samme kielletään myös syrjintä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, mutta
se ei edellytä avioliittolainsäädännön muuttamista moniavioisuuden sal-
livaksi, vaikka esimerkiksi islamilainen vähemmistö vaatisi sitä ihmisoi-
keuksiinsa tai yksityiseen seksuaalieettiseen normistoonsa vedoten.
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on seksuaali-
sesta suuntautumisestaan riippumatta tasavertainen ja yhtä arvokas. Ih-
misten keskinäinen tasavertaisuus ei kuitenkaan merkitse seksuaalisen
käyttäytymisen tasavertaisuutta. Erilaiset tavat toteuttaa seksuaalisuutta
eivät ole suinkaan moraalisesti samanarvoisia.
HOMOPARIEN ADOPTIO-OIKEUS?
Homoseksuaalien avioliittoon rinnastetut parisuhteet muuttavat väistä-
mättä käsitystä perheestä myös vanhemmuuden näkökulmasta. Samaa
sukupuolta olevien parien oikeudesta adoptoida lapsi tai saada lapsetto-
muushoitoja valmistellaan esityksiä. Äiti ja isä lapsen vanhempina kor-
vattaisiin kahdella lesboäidillä tai kahdella homoisällä. Lesboparien tai
14
yksinäisten naisten lapsettomuus ei ole sairaus, vaan luonnollinen oloti-
la. Lapsettomuuden hoitoon tarkoitetun lääketieteellisen avun käyttämi-
nen näissä tilanteissa ei ole perusteltua. Tilanteita, joissa lapselta puuttuu
isä, ei pidä ryhtyä keinotekoisesti tuottamaan. Isän puutteesta kärsiviä
lapsia kasvaa yhteiskunnassamme muutenkin jo valitettavan paljon.
Jokainen tälle planeetalla syntynyt ihminen, yhtä siunattua poikkeusta
lukuun ottamatta, on saanut syntynsä biologisesta isästä ja äidistä (Jee-
sus syntyi, Adam ja Eeva luotiin). Sellaista tilannetta ei ihmiskunnan
historiasta tunneta, joissa kaksi naista tai kaksi miestä olisivat kyenneet
keskenään lisääntymään. Luonto ei siis tuota vahingossakaan tilannetta,
jossa lapsella olisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Sukupuolineutraali vanhem-
muus ei korvaa luomisjärjestyksen mukaista äitiyttä ja isyyttä.
Lasten saaminen ei ole viime kädessä naisen tai miehen ihmisoikeus,
mutta lapsella tulisi olla oikeus omassa arjessaan molempiin vanhem-
piin, äitiin ja isään. Isän merkitystä ei saa kutistaa sukusolujen luovut-
tajaksi. Tämä on outo signaali aikana, jolloin isiä muutoin pyritään roh-
kaisemaan vastuuseen jälkeläisistään. Jos isä ei tuo mitään lisäarvoa lasten
hoitoon ja kasvatukseen, millä perustein heitä huudetaan vastuuseen
perheestään? Tutkimusten mukaan läheinen isä parantaa tyttöjen koulu-
menestystä, ehkäisee masennusta ja lisää poikien sosiaalisuutta ja ehkäi-
see aggressiivisuutta.
Lainsäädännöllä on kautta aikojen pyritty mahdollisuuksien mukaan
turvaamaan isä lapselle. Nyt on jopa pohdittu sitä, voisiko lapsi aivan
lähtökohtaisesti, juridisesti olla tyystin isätön, niin että hänellä olisi kaksi
äitiä ja biologinen isä jäisi vain siemenen luovuttajan asemaan.
Kuitenkin elävä elämä osoittaa, että isättömyys on meidänkin aika-
namme tragedia. Ehkä riipaisevin kokemus tästä tuli eräältä yli 80-vuo-
tiaalta naiselta joka edelleen jatkaa taisteluaan tulla tunnustetuksi jo 50
vuotta sitten kuolleen miehen tyttäreksi. Perinnöstä tai rahasta ei tässä
tapauksessa ollut kyse, vaan hänen elämänsä suurin toive olisi saada
lupa kutsua sitä miestä isäkseen, joka on ollut kuolleena jo puoli vuosi
sataa.
15
2. RAAMATTU JA KIRKKO
MUUTTUNUT LAINSÄÄDÄNTÖ JA SUOMEN EVANKELIS-
LUTERILAINEN KIRKKO
Kirkon sisällä on törmätty yhteiskunnallisen lain ja Raamatun periaattei-
den väliseen ristiriitaan. Kumpaa sen tulisi noudattaa: valtion perustus-
lakia vai kirkon opin ylintä ohjetta, Raamattua? Jo ennen parisuhdelain
hyväksyntää kävi ilmeiseksi, että lain voimaantulon jälkeen homoseksu-
aalisten suhteiden hyväksyntään liittyvät paineet tulevat kohdistumaan
Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Monet parisuhdelain hyväk-
synnän kannalle kallistuneet kansanedustajat vakuuttivat, että kirkolla
tulee jatkossakin olla oikeus pitäytyä Raamatun perheopetukseen myös
suhteessa homoseksuaalisuuteen. Taistelu kirkon sisällä oli kuitenkin jo
käynnissä. Pieni, mutta äänekkäästi esiintyvä Yhteysliike vaatii, että kirkon
työntekijöiden tulisi saada hyväksyntä homoseksuaalisessa suhteessa
elämiseensä. Kirkolliskokouksessa jätettiin ehdotus homoparien siunaa-
miskaavaksi. Välittömästi lain hyväksymisen jälkeen muutamat piispat
ohjeistivat työntekijöitään pidättäytymään homoliittojen ja homoparien
kotien siunaamisesta.
Suomen perustuslain 18 § edellyttää, ettei ketään saa ilman lakiin
perustuvaa syytä erottaa työstä. Jos kirkko haluaa rajoittaa perusoikeuk-
sia, rajoitukset tulee kirjata kirkkolakiin. Tämän vuoksi kirkkolaissa on
esimerkiksi säädös, jonka mukaan kirkon viranhaltijan on oltava kirkon
jäsen. Muutoin muslimiksi kääntyneen suntion tai kirkosta eronneen
virastotyöntekijän erottaminen virasta voisi olla perustuslain vastaista.
Kirkon saatettaisiin tulkita rikkovan perusoikeuksien mukaista työnteki-
jöidensä uskonnonvapautta.
Koska oikeus perheeseen on perustuslaillisesti suojattu, miten kirkko
voisi vaatia omia työntekijöitään pidättäytymään homoliitosta, joka on
laissa määritelty avioliittoon rinnastuva perhemuoto? Kirkon tulisi mah-
dollisia riitatilanteita ajatellen säätää kirkkolaissa samaa sukupuolta ole-
vien parisuhteita koskeva rajoitus työntekijöilleen. Kirkon on kuitenkin
vaikea pysyä uskollisena omille arvoilleen yhteiskunnassa, jota normit-
tavat vieraat arvot. Kirkon johto on vaikean valinnan edessä. Vielä 2003
16
syksyllä asia jätettiin kirkolliskokouksessa ratkaisematta ja odottamaan
ajan kulumista.
KRISTUKSEN SANA JA HOMOSEKSUAALIT
Kirkon johdon taholta on pohdittu sitä, löytyykö Raamatusta riittäviä tai
selkeitä perusteita ottaa kantaa homoseksuaalisuuteen. On todettu, että
jos tietäisimme, mitä Jeesus sanoisi homoseksuaalisuudesta, niin noudat-
taisimme sitä “tukka putkella”.
Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on kohtia, joissa käsitellään
homoseksuaalisuuden harjoittamista. Jokaisessa kohdassa se on selvästi
Jumalan tahdon vastaista. 1. Moos. 19:1-11 Sodoman miehet halusivat
maata Lootin luo saapuneet miehet, jotka olivat enkeleitä. Tilanne on
uhkaava ja väkivaltainen, ja kaikki osapuolet tietävät, että kyseessä on
paha teko (kaupungin miehet sanoivat jakeessa 9 Lootille: “Nyt sinun
käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!”).
Mooseksen laissa homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään sel-
väsanaisesti (3. Moos. 18:22): “Älä makaa miehen kanssa, niin kuin
naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” Rangaistus oli
ankara (3. Moos. 20:20): “Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen
kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja ovat
itse ansainneet kuolemansa.”
Jeesus ei yhdessäkään puheessaan tehnyt tyhjäksi Vanhan testamentin
lakia, ei myöskään homoseksuaalisuuden harjoittamisen osalta. Seksuaa-
likysymyksissä esimerkiksi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen
kohtaamisessa (Joh. 8) hän ei tehnyt tyhjäksi aviorikoslakia (“Mene, äläkä
enää tee syntiä.”). Jeesus ei tehnyt tyhjäksi rangaistusta, koska hän itse
kärsi ristillä myös naisen rangaistuksen (“En tuomitse minäkään.”). Jee-
sus tarjoaa siis pelastusta jokaiselle meistä, koska me kaikki olemme
rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan (“Se teistä, joka on synnitön…“). Jee-
sus ei poistanut lakia, vaan täytti lain (Matt. 5:17,18), oli synnitön ja
kuoli syntiemme tähden.
Koko Raamattu on pohjimmiltaan Kristuksen sanaa. Hänen opetuksi-
aan eivät ole ainoastaan evankeliumikirjat, vaan myös esimerkiksi apos-
toli Paavalin kirje Rooman seurakunnalle. Apostoli Paavali pitää homo-
17
seksuaalisuutta Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena (Room. 1:24-32):
Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen
saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruu-
miinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kun-
nioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti
ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen
valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnon-
vastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä
naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhau-
tuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa
palkan.
Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala
jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei
sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja
pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja
pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat
röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tot-
telemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja
säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyt-
täytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin,
vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
Apostoli Paavali näkee homoseksuaalisuuden ilmenemisen ja sen hy-
väksyttynä pitämisen seurauksena Jumalan kunnioituksesta luopumises-
ta. Homoseksuaalisuus oli näkyvä ja yleisesti hyväksytty ilmiö Roomas-
sa, jonne Paavali kirjeensä kirjoitti. Lopuksi apostoli hämmästelee niitä,
jotka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädökseen, ja silti jatkavat luomis-
järjestyksen ja Jumalan tahdon vastaisia tekojaan tai “vieläpä osoittavat
hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät”.
Apostoli Paavali osoittaa, että jo yleinen ilmoitus riittää todistamaan
ihmisen langenneisuuden Jumalan edessä. Homoseksuaaliset suhteet ovat
Paavalin näkemyksen mukaan selkeä esimerkki luomisjärjestyksen vas-
taisesta käyttäytymisestä. Jos yleiseen oikeustajuun perustuva ymmär-
ryksemme ei olisi synnin vääristämä, pystyisimme luonnostamme oival-
tamaan homoseksuaalisuuden luonnonvastaiseksi, vaikka emme olisi
kuulleetkaan Raamatusta. Erityisen ilmoituksen, Jumalan Sanan valossa,
18
suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen ei pitäisi olla mitään epäselvää.
Paavali viittaa “Jumalan vanhurskaaseen säädökseen”, jonka mukaan “ne,
jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet.”
Toisessa kohdassa Paavali kirjoittaa vielä näin (1. Kor. 6:9,10): “Ette-
kö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?
Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden
harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät
miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät
juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”
Eräät piispat ovat raamatuntulkinnassaan vedonneet siihen, että nykyi-
sin homoseksuaalisuuden synnystä tiedetään enemmän kuin Raamatun
kirjoittamisen aikoihin. Totta, tiedämme sen olevan psykoseksuaalisen
kehityksen häiriö. Alkoholismin taustalta on puolestaan löydetty geneet-
tistä alttiutta, haitallisia ympäristötekijöitä ja käyttäytymismalleja sekä
rikollisen taipumuksen taustalta esimerkiksi yhteys tarkkaavaisuushäiri-
öön. Tulisiko rikollisuus sallia, jos siihen on pakottava taipumus? Jos
kerran homoseksuaalisuus on kehityshäiriö, sen harjoittamiseen ei tule
kannustaa.
MINKÄLAISTA HOMOSEKSUAALISUUDEN
HARJOITTAMISTA RAAMATTU TARKOITTAA?
Toisinaan väitetään, että Raamattu kieltäisi vain miesten alisteisen, hy-
väksikäyttöön perustuvan homosuhteen. Tällä pyritään osoittamaan, että
muunlaista homoseksuaalisuutta ei esiintynyt, tai että Raamattu hyväk-
syisi kaikki rakkaudelliset ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvat
suhteet.
Näille väitteille ei kuitenkaan löydy perusteita Raamatun teksteistä
itsestään. Esimerkiksi edellä mainitussa Raamatun kohdassa Room. 1:26-
27 sanotaan näin:
Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset
ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja
miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä
on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoitta-
maan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
19
Teksti puhuu miehistä ja naisista, jotka tasavertaisesti (“himo toisiaan
kohtaan”) syttyvät himosta samaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan
ja toteuttavat himonsa. On hyvä huomata, että edellä puhutaan todella
myös naisista.
Antiikin aikana esiintyi miesten välisten alisteisten seksisuhteiden li-
säksi myös sekä miesten että naisten välisiä tasavertaisia seksisuhteita,
joita Roomalaiskirjeessä pidetään luomisjärjestyksen vastaisina jumalat-
tomuuden ilmentyminä. Jo antiikin Kreikassa esiintyi miesten välistä
rakkautta, joka oli sekä henkistä että fyysistä. Esimerkiksi Platonin
mukaan vain miesten välinen rakkaus oli todellista rakkautta. Miehen ja
naisen välinen rakkaus ei yltänyt tähän, koska nainen oli henkisiltä
kyvyiltään miehen ja eläimen välimaastossa. Siksi naisen ja miehen
välinen rakkaus oli hänen mukaansa vain lihallista ja tarkoitettu miehen
halujen tyydyttämiseen ja lasten tekemiseen. Homoseksuaalisten suhtei-
den kirjo näyttää siis olleen yhtä laaja kuin tämän päivän länsimaisessa
kulttuurissa. Miksi Paavali olisi tarkoittanut vain alistavaa homosuhdet-
ta, kun hän ei mainitse mitään alistamiseen viittaavaa?
LUONNOLLISTA VAI LUONNOTONTA?
Toisinaan luonnolla perustellaan muiden asioiden ohella myös homosek-
suaalisuutta joko luonnolliseksi tai luonnottomaksi. Vapaata seksiä kan-
nattavat hakevat tyypillisesti esikuvansa ihmisen eläimellisestä luonnos-
ta ja ehkä lisäksi myös useiden kumppanien kanssa parittelevista lajeis-
ta. Homoseksuaalisuuden hyväksymistä perustellaan sillä, että sitä esiin-
tyy myös eläinkunnassa.
Ihminen on Raamatun mukaan luomisen perusteella Jumalan kuva.
Hänellä on erityisasema luomakunnassa. Ihmisellä on vastuu teoistaan
Jumalan edessä, ja erotuksena eläimiin hänelle on mahdollista hillitä ha-
lujaan. Ihmisen ei siis tule käyttäytyä eläimellisesti halujensa vietävänä.
Toisaalta me elämme Jumalan luomassa maailmassa ja kaikki Jumalan
luoma on hyvää. Hän on luonut miehen ja naisen elämän rikkaudeksi
myös seksuaalisen nautinnon. Vastuullisessa naisen ja miehen välisessä
aviosuhteessa, Jumalan tarkoittamassa viitekehyksessä, seksi on luonnollista.
Syntiinlankeemuksen todellisuus merkitsee sitä, että Jumalan luomis-
20
työ on monin tavoin turmeltunut. Me emme elä enää täydellisessä ja
synnittömässä paratiisissa. Myös Jumalan luoma seksuaalisuus on vää-
ristynyt. Homoseksuaalisuuden esiintyvyydestä ihmiskunnassa ei voi tehdä
sitä johtopäätöstä, että homoseksuaalisuus olisi sinänsä Jumalan luomaa.
EVANKELIUMI JA ARMO KUULUVAT KAIKILLE
Kohua herättäneessä Ecce Homo –valokuvanäyttelyssä Jeesus esitettiin
homoseksuaalien seurassa nykypäiväisissä tapahtumissa. Näyttelyn sa-
noma oli, että Jumalan rakkaus koskee myös homoseksuaalisuudessa
eläviä ihmisiä. Totta, Jumala rakastaa ihan jokaista syntistä ihmistä. Mutta
tämä ei tee tyhjäksi sitä, että Jumala haluaa pelastaa ihmisen irti synnis-
tä.
Homoliittojen hyväksyntää vaaditaan usein lähimmäisenrakkauteen
vedoten. Raamatun ohjeita pidetään merkittävinä vain siinä määrin kuin
niiden noudattaminen toteuttaa lähimmäisen rakkauden periaatetta. Lä-
himmäisen rakkaus sisältää kuitenkin myös varoittamisen ihmiselle it-
selleen vahingollisesta toiminnasta. Rakastava lähimmäinen varoittaa
ystäväänsä heikoille jäille menemisestä aivan samoin kuin homoseksu-
aalisista teoista.
Paavali rinnastaa synnin tekemisen ja sen hyväksymisen pitäen niitä
hätkähdyttävästi yhtä tuomittavina (Room. 1:32). Kirkko on suuressa
vaarassa langeta osoittamaan hyväksyntää homoseksuaalisille suhteille.
Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tai kirkon työnte-
kijän homoliiton salliminen merkitsisivät jo selkeää hyväksynnän osoit-
tamista näille suhteille. Samalla kirkko menettäisi mahdollisuutensa ulot-
taa lain ja evankeliumin sanoma homoseksuaaleille. Jumala rakastaa
homoseksuaaleja ihmisiä niin paljon, että hän haluaa myös heitä vetää
lain sanan kautta Kristuksen yhteyteen ja osallisiksi evankeliumista.
Alkuseurakunta ei mukautunut aikansa yhteiskunnallisiin arvoihin.
Kirkon tehtävä on kertoa suomalaisille, miten Jumalan sana suhtautuu
homoseksuaalisuuden harjoittamiseen. Kirkko syyllistyy homoseksuaali-
en syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka
sisältää niin lain kuin evankeliuminkin. Kirkon tehtävä on myös omalla
esimerkillään näyttää, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä.
21
Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin
homosuhteista kuin muista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista.
Seurakunnissa tulee löytyä enemmän tilaa ja rakkautta niille ihmisille,
joiden kipuna on homoseksuaalinen tunne-elämä tai muu seksuaalinen
poikkeavuus. Armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille.
Maailmassa ei löydy ketään, jonka miehisyys tai naiseus olisi täydellistä
ja eheää.
HAASTE RUKOUKSEEN
Ruotsissa tuli vuoden 2003 alusta voimaan laki, joka koskettaa oikeutta
opettaa Raamatun homoseksuaalisuutta käsitteleviä kohtia. Henkilö, joka
levittää lausuntoja, joissa homoseksuaalisuutta väitetään synniksi, voidaan
tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Jos rikkomus katsottaisiin vähäiseksi tai epäilty suostuisi perumaan pu-
heitaan, hän voisi selviytyä pelkillä sakoilla tai ehdonalaisella.
Oikeusoppineiden tulkinnan mukaan Raamatun tekstien toistaminen
historiallisina asiakirjoina ei vielä olisi rikos. Sen sijaan rikoksen tunto-
merkit täyttyvät, jos pappi saarnassaan selittää, että Raamatun opetusten
mukaan tulee elää myös tänään. Naapurimaan kuulumiset on syytä ottaa
vakavasti, sillä Suomi näyttää monessa suhteessa seuraavan perässä -
ennemmin tai myöhemmin.
Tulemmeko näkemään uutisia, joissa ruotsalaisia pappeja talutetaan
saarnatuolista käsiraudoissa poliisikuulusteluihin? Kuulemmeko viestejä
seurakunnista, joissa rukoillaan vankilaan teljetyn paimenen puolesta?
Itse asiassa pahinta on, jos Ruotsissa lain voimaan tultua mikään ei
muutukaan. Entä jos lainsäätäjä toteaa tyytyväisenä, että laki on osoit-
tautunut tarpeettomaksi hätävarjeluksi? Eihän papeilla ole mitään pelät-
tävää, jos he eivät ole tähänkään asti opettaneet, että homosuhteet ovat
Jumalan tahdon vastaisia.
Onko tällainen lakiehdotus lopulta seurausta siitä, että kirkko on jo
monessa kohdin vapaaehtoisesti luopunut Raamatusta? Jos Jumalan Sanan
luotettavuus kielletään yhdessä kohdassa, se merkitsee pohjimmiltaan
epäilyn kohdistamista itse Jumalaan. Siksi on mahdotonta lakaista maton
alle pelastuksen kannalta “kehällisiä” kysymyksiä, jotta seurakuntalais-
22
ten rauhaisa yhteiselo ei häiriintyisi. Jos kirkko ei pidä kiinni eettisissä
kysymyksissä selvistä Jumalan Sanan kohdista, lopulta myös evanke-
liumin ydin on uhattu.
Perkeleen perimmäisenä tavoitteena on estää syntisen tie Kristuksen
luo. Keinot ovat yhtä vanhat kuin ihmiskunnan historia: “Onko Jumala
todellakin sanonut?” Eeva tuli tämän kysymyksen kautta petetyksi hir-
muisin seurauksin. Asia tuntui silloinkin melko kehälliseltä, olihan ky-
seessä vain yksi puu muiden joukossa.
Ruotsista saamassani viestissä ihmetellään, miksi kristityt ovat hiljaa.
Miksi kukaan ei kutsu rukoukseen tai paastoon? Mitä sanoisimme tä-
nään profeetta Jesajasta, joka Jumalan käskystä kulki kolme vuotta avo-
jaloin ja vaatteetta merkkinä siitä, miten pakkosiirtolaisia tultaisiin kul-
jettamaan häpeällisesti takapuolet paljaina? Profeetallista ääntä tarvitsi-
simme tänäänkin. Henkilökohtaisesti toivon, että hätä ei kasva niin suu-
reksi, että tarvitaan Jesajan tyylilajia. Mutta paimenten tulisi uskaltaa
tarttua juuri niihin teemoihin, joissa kysellään: “Onko Jumala todellakin
sanonut?” Ruotsin terveiset toimikoot kutsuna rukoukseen - niin itsem-
me kuin ruotsalaisten puolesta.
23
LOPUKSI
Sain muutama kuukausi sitten sähköpostiviestin, jossa kysyjä ihmetteli
sitä, että pidin Raamatun perheopetusta edelleen ajankohtaisena. Hän
kysyi: “Jos Raamattu näin harvinaisen yksiselitteisesti kertoo tosiasioita,
niin voitko aivan kirkkain silmin väittää uskovasi tarinaan siitä, kuinka
meri halkesi taikasauvan iskusta, miten Jeesus ruokki jättimäisen väki-
joukon muutamalla kalalla ja parilla leivällä jne. Ja jos aivan tosissasi
uskot näitä tarinoita, niin miten voit kenenkään kuvitella ottavan itsesi
vakavasti? Ja jos taas et usko, vaan pidät niitä kuvainnollisina esimerk-
keinä Jumalan voimasta tms., niin miksi Raamattu toimii tietokirjana
esim. homo-kysymyksessä?”
Vastasin kysyjälle, että minun mielestäni Raamatun käsittämättömin
ihme on kristinuskon keskeisin väite: Jeesuksen ylösnousemus kuolleis-
ta. Lääkärin näkökulmasta se on täysi mahdottomuus. Kuollut ei voi
herätä henkiin. Jos Jumala tekee tällaisen ihmeen, miksei hän voi tehdä
muitakin ihmeitä? Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on koko kristin-
uskon ydin. Sen varassa Raamattu kaatuu tai seisoo. Jos siihen ei usko,
kristinuskosta ei jää mitään jäljelle. Jos taas sen uskon, minun on joh-
donmukaista uskoa kaikki, mitä Kristus muutoin opettaa Raamatussa
apostolien ja profeettojen kautta.
Luottamus Jumalan sanaan ja evankeliumin ilo ja varmuus kulkevat
käsi kädessä. Aikamme pahimpia ilonpilaajia ovat sellaiset opit, joilla
nakerretaan luottamusta Raamattuun Jumalan sanana. Jos Jumala ei ole
pyhä Jumala, joka tuomitsee Raamatussa kerrotulla tavalla synnin – myös
homoseksuaalisen käyttäytymisen kohdalla, miksi Jumalan Pojan täytyi
kuolla? Jos kiellämme ihmisiltä oikeuden synnin tuntoon, varastamme
heiltä myös evankeliumin ilon ja varmuuden. Varmuus taivaasta lepää
sen varassa, että Kristus on varmasti sovittanut todelliset syntimme ja
noussut ylös kuolleista.
24
Suomen Luther-säätiö
Aamutähti
Nro 29.
ISBN 952- 5409-24-4
Avioliittomoraalin rappioon liittyy olennaisesti seksuaalisten poikkeavuuksi-
en nousu ja levittäytyminen. Korkealla kirkollisella tasolla sellainen sai jul-
kista ymmärtämystä 1993. Asser Stenbäck, psykiatrian professori, muistutti
välittömästi kirjasessaan (SLEY-Kirjat), etteivät seksuaaliset poikkeavuudet
sisällä luomislahjaa, vaan ovat kehityshäiriö, josta saattoi myös tervehtyä.
“Anatomian vastainen elämä on luonnonvastaista”.
Päivi Räsänen on kirjoittanut kysymyksestä tiiviin informatiokirjasen. Kan-
sanedustajana hän selvittää asiaan liittyvää yhteiskunnan säännöstöä. Lääkä-
rinä hän valottaa ilmiötä ihmisen psyyken häiriönä ja perheen aseman hämär-
täjänä. Kristittynä kirjoittaja kokoaa asiassa Raamatun yksiselitteiset opetuk-
set, Jumalan tahdon.
Seksuaalisuus on Jumalan hyvä ja kaunis luomislahja. Jumala on luonut ih-
misen mieheksi ja naiseksi. Mutta Jumalan luomistahdosta irtireväistynä siitä
muodostuu tuhovoima. Sukupuolisen poikkeavuuden toteuttamisen sanktiot
on rikoslaista poistettu. “Suvaitsevaisuuden” nimissä kirkko ei kuitenkaan
voi hyväksyä sukupuolisen poikkeavuuden, huoruuden tai haureuden mallia
työntekijöidensäkään välityksellä. Kristus on kärsinyt Jumalan Raamatussa
eri synneille asettamat rangaistukset ne poistaen (Joh.8:1-11). Asian suhteen
Jumalan tahto on jatkuvasti voimassa. Jumalallinen rakkaus kutsuu kristittyjä
uskossa kantamaan kaikki syntinsä, myös seksuaalielämän synnit, Kristuksen
parannettaviksi. Siten Kristuksen Hengen avulla kuoletamme ruumiin teot
(Room. 8:13). Rovasti Eero Parvio
Tämä vihko jatkaa Suomen Luther-säätiön Aamutähti-sarjaa, joka keskittyy
uskonelämän peruskysymyksiin. Sarjaa toimittavat rovasti, teol.lis Simo Ki-
viranta ja pastori Juhana Pohjola.