Yleisluonteiset kirjoitukset
Myös lastensuojelu on Suomessa04/03 2019 16:17
Julkaistu YLE 3.3.2019
Näin avartui maailmankuvani baarissa monta vuotta sitten.
Nuorehko mies oli yleismies jantusena jonkinlaisessa teollisuushallin tapaisessa. Rakennuksen päädyssä oli autokorjaamo, yläkerrassa pieniä konttoreita; kopiointiliikkeitä, tilitoimistoja ja sen sellaisia. Kaverilla oli akuuttina ongelmana rakennuksen lämmitys; öljypoltin kai reistaili tai se olisi pitänyt uusia.
– Miksette investoi johonkin ympäristöystävälliseen, maalämpöön tai pellettiin, kysyin. Luulisi, että omistajat olisivat kiinnostuneita.
Kaveri melkein purskautti oluet kitusistaan. Nauroi sitten sarkastisesti.
– Omistajat? Ei varmasti. Perussääntö on: Kulut pidetään minimissä, vuokrat maksimissa ja mitään isoja investointeja ei tehdä. Kun rakennus on käytetty loppuun, se myydään jos joku ostaa, tai jyrätään alas. Ne haluaa vain rahat.
– No mikä se tuollainen omistaja on, kysyin.
– Ei se ole mikään ihminen. Se on joku salkku, jossain Hong Kongissa, en edes tiedä missä. Meillä ei ole mitään yhteyttä niihin. Suomessa on vain joku asiamies, johon ei ikinä saa yhteyttä. Me ollaan vain yksi monista kiinteistöistä jossakin salkussa, joka on jossakin toisessa salkussa, joka on jossakin kolmannessa salkussa. Ainoa asia, mikä niitä kiinnostaa, on rahat.
Kuinkahan monta vuotta olemme saaneet kuunnella, miten autuasta yksityisen sektorin toiminta on. Julkinen puoli on jäykkää ja sääntöjen kankeuttamaa ja tekee usein tappiota. Kutsutaan siis yksityinen sektori apuun, niin kaikki sujuu kuin tanssi – postista vanhustenhuoltoon ja junista lastensuojeluun.
Jos olet yksi niitä, jotka ovat nielaisseet tämän unelman, mitä jos loisit silmäyksen Englantiin, jossa tämä kehitys alkoi jo 1980-luvulla. Enkä parempaa esimerkkiä tiedä kuin Thames Water, vesiyhtiö, joka vastaa siitä, että kaikille lontoolaisille tulee puhdasta vettä ja että viemärit toimivat.
Vuonna 2006 Thames Waterin suurimmaksi omistajaksi tuli sijoittajakonsortio, jota johti australialainen investointipankki Macquarie Bank. Tänä päivänä Thames Waterin omistusjärjestelyt muistuttavat venäläistä nukkea: On holding-yhtiö, jonka sisällä on toinen holding-yhtiö, jonka sisällä on kolmas holding-yhtiö, jonka sisällä on…no tiedätte mitä. Suurimmat osakkeenomistajat ovat sijoitusyhtiöitä ja pääomainvestoijia. Yksi tytäryhtiöistä on rekisteröity Cayman-saarille, tunnettuun veroparatiisiin.
Ovatko lontoolaiset sitten hyötyneet siitä, että kosmopoliitit salkkumiehet omistavat heidän vesiyhtiönsä? No, tilanne on hieman sama kuin tuolla kaverilla, jonka tapasin baarissa.
Sen jälkeen kun Macquarien johtamat sijoittajat astuivat ruoriin, yhtiö maksoi omistajilleen monina vuosina enemmän osinkoa kuin yhtiöllä oli kyseisinä vuosina voittoa, kaikkiaan 1,8 miljardia puntaa. Mistä rahat? Pääosin velasta, koska nostamalla velkaa yhtiö voi välttää veroja. Yhtiön ei esimerkiksi ole tarvinnut maksaa yhteisöveroa moneen vuoteen, samalla kun omistajat ovat rikastuneet rikastumistaan.
Tätä vastaan lontoolaiset ovat saaneet yhden Englannin huonoimmin hoidetuista vesiyhtiöistä. Yhtiö on saanut miljoonien puntien sakkoja vesivuodoista (siirryt toiseen palveluun) ja infrastruktuurin kehittämistä on laiminlyöty. Lontoossa on tiedetty jo vuosien ajan, että jätevesiongelma voidaan ratkaista vain rakentamalla uusi jätevesiputki syvälle kaupungin alle. Se on valtava investointi ja vaatii paljon rahaa. Jos yhtiö ei olisi syytänyt kaikkea rahaa omistajille, yhtiöllä olisi nyt rahat tuohon investointiin. Sen sijaan yhtiö on koettanut saada rahat investointiin kohottamalla vesimaksuja – eli lontoolaiset eivät saaneet edes halvempaa vettä.
Saivat lontoolaiset toki jotakin. Kun Macquarie vuonna 2017 jätti vesiyhtiön, se jätti yhtiölle lähes kahden miljardin punnan ylimääräisen velan (siirryt toiseen palveluun).
Nyt joku sanoo, että olen bisneksen vastainen. En ole, mutta pidän ongelmallisena tällaista salkkuomistusta, jossa pyritään vain voiton maksimointiin samalla kun myyntiartikkeli happanee tai rapistuu käsiin. Tiedättekö mikä tekijä antiikin Roomassa ennusti sitä, miten nopeasti viljelymaiden eroosio teki maasta käyttökelvottoman? Vastaus: Omistajien etäisyys. Kun omistajat olivat kaukana, maa käytettiin nopeammin loppuun.
Nyt kun suomalaiset ovat havahtuneet, että juuri tällaiset salkkumiehet käärivät voittoa meidän vanhuksistamme, ei pidä unohtaa. että salkkumiehiä häärii myös elämänjanan toisessa päässä – lastensuojelussa.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, miten suuresti lastensuojelun palvelurakenne on viime vuosina yksityistynyt.Palveluntarjoajista enää alle viidennes on julkisia (siirryt toiseen palveluun) ja yksityistyminen syvenee koko ajan. Kun tutkijat äskettäin selvittivät (siirryt toiseen palveluun) lastensuojelun yksityisiä toimijoita he havaitsivat, että kenttä on jatkuvassa muutoksessa.
Yksityisiä toimijoita on monenlaisia, mutta siellä on mukana myös toimijoita, jotka ovat jonkin ulkomaisen tai kansainvälisen sijoitusyhtiön salkussa. Tuttuja nimiä ovat Attendo, Esperi ja Mehiläinen, joilla vanhustenhuollon lisäksi on tukeva sija lastensuojelupalveluissa. Merkittävä toimija lastensuojelussa on myös Arjessa Oy, jonka omistaa nykyään Humana AB, jonka omistus puolestaan on Jerseyn veroparatiisiin rekisteröidyllä Argan Capitalilla. Tämän lisäksi on tietenkin kirjava joukko pienempiä yrityksiä ja yleishyödyllisiä yhteisöjä, jotka ovat yhtiöittäneet lastensuojelupalvelunsa.
Mitä lastensuojelun maailmassa tapahtuu, siitä tiedämme kovin vähän me, jotka emme koskaan joudu sen kanssa tekemisiin. Viime aikoina virallisista lähteistä on kuitenkin kuultu äänenpainoja, joiden mukaan kaikki ei taida olla hyvin.
Aluehallintovirastoissa ehdoton valtaosa sosiaalihuollon kanteluista koskee lastensuojelua (siirryt toiseen palveluun). Myös oikeuskanslerin viraston selvitys (siirryt toiseen palveluun), josta tiedotettiin viime vuonna, on karua luettavaa. Tässä pääkohtia:
• Pätevistä työntekijöistä on pulaa, eikä palkkaus houkuttele alalle.
• Lastensuojelu on medikalisoitumassa, eli sosiaalisia ongelmia hoidetaan yhä enemmän lääkkeillä.
• Kuntien resurssit eivät riitä lastensuojelun valvontaan, minkä vuoksi tilalle on ehdotettu omavalvontaa (mahtava idea, eikö?).
• Käsittelyajat ovat monessa kunnassa liian pitkiä eivätkä valvontaraportit ole luotettavia.
• Lastensuojelun laadun valvonta on varsin heikkoa.
• Kun lastensuojelu on siirtynyt yksityiselle sektorille, kunnat eivät huolehdi riittävästi kunnan vastuulle jäävistä asioista, kuten lasten perusoikeuksien toteutumisesta. Yksityiset alkavat käyttämään viranomaisia päätösten tuottajina.
Lastensuojelun bisneistymistä seuranneena en voi olla kiinnittämättä huomiota yhteen seikkaan ylläolevassa listassa. ”Pätevistä työntekijöistä on pulaa eikä palkkaus houkuttele alalle.” Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon markkinat Suomessa olivat vuonna 2016 700 miljoonaa euroa. Sijoitetun pääoman tuotto samaisilla markkinoilla taas oli 15 prosenttia (siirryt toiseen palveluun), eli hyvä. Jos ala kerran on niin tuottoisa, että se houkuttelee pääomasijoittajia, miksi palkkaus ei houkuttele alalle päteviä työntekijöitä?
Kun katselen hoivapalveluiden bisneistymisestä – vanhukset, lastensuojelu, kehitysvammaiset – mieleen tulee tarina, jonka kuulin Yhdysvalloissa. Minkä arvoinen on musta työtön mies jossakin Atlantan slummissa? Vastaus: Ei minkään arvoinen. Hän on yhteiskunnalle kuluerä. Mutta jos saat hänet pikkurikkeestä yksityisvankilaan, hänelle voidaan laskea arvo. Nyt hänellä voi nimittäin tehdä rahaa.
Siinäpä aikamme kuva loogiseen päätepisteeseen vietynä.
Jani Kaaro
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.